Valencia, Espanja



Edellisöinen ahdistus on poispyyhitty, kun pääsen ulos kaupungille. Vietän mukavan päivän kaupungilla kulkien ja valokuvia ottaen. Poikkean taidemuseoon, mutta totean, että raamatullinen taide ei ole minua varten.

Valenciaan on helppo ihastua. Kaupunki on viehättävä ja helposti käveltävissä. Keskustaa kaunistavat kukitetut aukiot ja vanhakaupunki on tunnelmallinen. Parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä keskustasta on hiekkaranta. Rannalla on pituutta ja kokoa, mutta tunnelmaltaan se on tylsä. Ympärillä nousee yksitoikkoinen asuinalue eikä rantabulevardilla ole kuin muutama kahvila ja ravintola.

Päivän päätteeksi istuudun Ayudamenten aukiolle patonkeineni. Viereiselle penkille saapuu mies, joka kertoo olevansa Nigeriasta. Enpä ole vielä ollutkaan nigerialaisen kanssa, mietin.* Juttelemme iloisesti niitä näitä. Flirtti loppu kuitenkin lyhyeen kerrottuani että en voi saada lapsia, koska minulla ei ole kohtua. I see, ymmärtää mies. Mies kertoo tutustuneensa New Yorkissa minunlaisiin ihmisiin. Hyviä ja kunnollisia ihmisiä, hän väittää, mutta tiedän pelin olevan jo pelattu.

Palaan hotellilleni. Maalaan tummat rajaukset, puen päälleni kimaltelevan paidan ja lähden ulos lanteet keinuen. Ensin tarkastan vanhankaupungin. Laiha tulos: yksi humalainen arabi. Juotuani kupin teetä päätän lähteä etsimään leveämpiä katuja, niitä joilta löytyy autoja ja autoista miehiä.

Kävelen puistoksi muutetun entisen joenuoman yli, jatkan ohi taidemuseon aina suurelle risteykselle asti. Sieltä löydän tarkoituksiini sopivan pitkän bulevardin. Asetun seisomaan bussipysäkille yliopiston eteen. Kaksikymmentä minuuttia odoteltuani viereeni pysähtyy auto. Mies aukaisee ikkunalasin ja kysyy karttaa osoittaen suuntaa.

Palattuani vanhaankaupunkiin seuraani lyöttäytyy kaksi bolivialaista nuorta miestä. Yhteistä kieltä ei ole löytyä, mutta kohtaamisen sisältö on selvä. Hymyilen vinosti lovihampaiselle; sillä seisoo jo. Farkkujen etumus on kiristynyt kiihottavasti. En malta olla provosoimatta lisää. Tyypit käyvät kuumana, tulevat kiinni liiankin halukkaasti, kietovat kättä lanteille, työntävät suuta suulle. Torjun laiskasti kumpaakin. Alan jo kyllästyä, mutta en jaksa tehdä numeroa. Koitan taikalausetta, mutta sekään ei näytä auttavan. Ei se haittaa mitään, me tykätään silti sinusta.

Tyypit taluttavat minut työmaa-aidan taakse. Pyöreäkasvoinen on kietonut kätensä ympärilleni, tuijottaa minua silmiin. Sen kädet vetävät housujani alas. Kun käännyn katsomaan, näen selkäni takana jököttävän peniksen. Se kuuluu lovihampaiselle ja näyttää kummalliselta. Vaalea esinahka peittää puoliksi tummaa terskaa. Nostan housut ylös ja palaan kadulle. Pyöreäkasvoinen yrittää vielä vongata, mutta karistan hänet nopeasti kannoiltani.