Valencia, Espanja
Edellisöinen ahdistus on poispyyhitty, kun pääsen ulos kaupungille. Vietän
mukavan päivän kaupungilla kulkien ja valokuvia ottaen. Poikkean taidemuseoon,
mutta totean, että raamatullinen taide ei ole minua varten.
Valenciaan on helppo ihastua. Kaupunki on viehättävä ja helposti käveltävissä. Keskustaa
kaunistavat kukitetut aukiot ja vanhakaupunki on tunnelmallinen. Parinkymmenen
minuutin bussimatkan päässä keskustasta on hiekkaranta. Rannalla on pituutta ja
kokoa, mutta tunnelmaltaan se on tylsä. Ympärillä nousee yksitoikkoinen
asuinalue eikä rantabulevardilla ole kuin muutama kahvila ja ravintola.
Päivän päätteeksi istuudun Ayudamenten aukiolle patonkeineni. Viereiselle
penkille saapuu mies, joka kertoo olevansa Nigeriasta. Enpä ole vielä ollutkaan
nigerialaisen kanssa, mietin.* Juttelemme iloisesti niitä näitä. Flirtti loppu
kuitenkin lyhyeen kerrottuani että en voi saada lapsia, koska minulla ei ole
kohtua. I see, ymmärtää mies. Mies kertoo tutustuneensa New Yorkissa
minunlaisiin ihmisiin. Hyviä ja kunnollisia ihmisiä, hän väittää, mutta tiedän
pelin olevan jo pelattu.
Palaan hotellilleni. Maalaan tummat rajaukset, puen päälleni kimaltelevan
paidan ja lähden ulos lanteet keinuen. Ensin tarkastan vanhankaupungin. Laiha
tulos: yksi humalainen arabi. Juotuani kupin teetä päätän lähteä etsimään
leveämpiä katuja, niitä joilta löytyy autoja ja autoista miehiä.
Kävelen puistoksi muutetun entisen joenuoman yli, jatkan ohi taidemuseon aina
suurelle risteykselle asti. Sieltä löydän tarkoituksiini sopivan pitkän
bulevardin. Asetun seisomaan bussipysäkille yliopiston eteen. Kaksikymmentä
minuuttia odoteltuani viereeni pysähtyy auto. Mies aukaisee ikkunalasin ja
kysyy karttaa osoittaen suuntaa.
Palattuani vanhaankaupunkiin seuraani lyöttäytyy kaksi bolivialaista nuorta
miestä. Yhteistä kieltä ei ole löytyä, mutta kohtaamisen sisältö on selvä. Hymyilen
vinosti lovihampaiselle; sillä seisoo jo. Farkkujen etumus on kiristynyt kiihottavasti.
En malta olla provosoimatta lisää. Tyypit käyvät kuumana, tulevat kiinni
liiankin halukkaasti, kietovat kättä lanteille, työntävät suuta suulle. Torjun
laiskasti kumpaakin. Alan jo kyllästyä, mutta en jaksa tehdä numeroa. Koitan
taikalausetta, mutta sekään ei näytä auttavan. Ei se haittaa mitään, me
tykätään silti sinusta.
Tyypit taluttavat minut työmaa-aidan taakse. Pyöreäkasvoinen on kietonut
kätensä ympärilleni, tuijottaa minua silmiin. Sen kädet vetävät housujani alas.
Kun käännyn katsomaan, näen selkäni takana jököttävän peniksen. Se kuuluu
lovihampaiselle ja näyttää kummalliselta. Vaalea esinahka peittää puoliksi
tummaa terskaa. Nostan housut ylös ja palaan kadulle. Pyöreäkasvoinen yrittää
vielä vongata, mutta karistan hänet nopeasti kannoiltani.
maanantai, 3. lokakuu 2005
Kommentit