Santiago, Chile
--------------------------
Jo toisena päivänä saan täytettyä tavoitteistani tärkeimmän.
Lähden käymään keskustan itäisessä kaupunginosassa. Providencia ei tässä tapauksessa tarkoita provinssia vaan kaupunkien arvokkaimpia kortteleita. Ohitan liikehuoneiston ja pankin toisensa jälkeen. Kun käännyn risteyksessä katsomaan taakseni, huomaan hänet. Nelikymppinen liikemies liituraidoissaan hymyilee minulle kutsuvasti.
Sivukadulla lähestyn miestä, olen eksynyt turisti. Kävelemme puiden siimeksessä koristeellisten asuintalojen reinustamaa katua. Osaan jo jouhevasti small talkin espanjaksi, vastaan rutiinilla tuttuihin kysymyksiin. Kun ylitämme vilkaan ajoväylän, mies ottaa kädestäni kiinni. Käsi vie omani housujen kovalla etumukselle.Juoksemme päin punaisia, kiireisinä.
Istuudemme alas nurmelle. Edessämme kivetyssä uomassa kuohuu joki harmaana. Joen takana nousee Sheraton-hotellin tornit ja niiden takana Andien huiput. Käteni on löytänyt kodin miehen sylistä.
Que mas, mies kysyy minulta kerta toisensa jälkeen istuessamme puiston nurmella. Joki kuohuu edessämme, harmaana. Katselen joen takana nousevia hotellien torneja, jotka kurkottavat kohti yhtä vielä korkeampia Andien huippuja. Käteni on löytänyt kodin miehen sylistä, se piilottelee jotain kovaa ja pystyä.
Kun olen kertonut kaiken, mitä voisin miehelle tehdä, kumarrun aukaisemaan vetoketjun. Peniksen kärki pilkottaa housuista kosteana. Mies vilkuilee ympärilleen, varoittaa minua lähelle istuutuneista tytöistä. En jaa miehen huolta. Olen niin lähellä tavoitettani, että en suostu luovuttamaan; painan pääni miehen syliin. Miehen penis on lyhyt ja puolet siitä ollessa housuissa suihinotto sujuu hankalasti - mutta nopeasti. Ehdin liikutella suutani vain muutaman sekunnin, kun tunnen tutun maun täyttävän suuni.
Myöhemmin samana päivänä istun iltaa baarissa. Tarkkailen ihmisiä ympärilläni. Kukaan ei kiinnitä erityistä huomiota minuun. Välillä joku kääntyy katsomaan, mutta yhtään paheksuvaa katsetta tai naurun pyrskähdystä en todista. Alan uskoa, että Buenos Airesissa kokemani painajainen alkaa olla ohi. Juon lämmikkeeksi tilaamaani teetä; ihmisten ilo alkaa tarttua minua, jäseneni sulavat.
Jo baariin astuessani olin ihmetellyt menoa. Huoneellinen ihmisiä tanssi villiintyneenä pöytien välissä. Suuri osa asiakkaita oli nelikymppisiä, mutta ikä ei painanut jalkaa. Mietin, olenko koskaan Suomessa nähnyt nelikymppisiä sankoin joukoin baarissa saati yhtä riehakkaalla tuulella. Illallisen päätteeksi pöytäseurueet olivat jääneet kuuntelemaan bändiä. Kolumbialaiset heittävät riehakkaan keikan salsaa ja lattariklassikkoja.
Illan aikana katseeni hakeutuu yhä useammin baaritiskin suuntaan. Tumma, komearaaminen mies vastaa katseeseeni kerta toisensa jälkeen. Miehessä on jykevää, kotkamaista komeutta. Käännän pääni ja toisella puolella huonetta minua odottaa leveä hymy. Pyöreäkasvoinen heppu on mitä suloisin.
Kun bändi on lopettanut ja vuolaat kiitokset jaettu puolin ja toisin, kotkamies hymyilee minulle varovaisesti - ensimmäistä kertaa. Näen hänen epäröivän, hän on jo ottamassa askeleen suuntaani. Mutta samassa huomaan pyöreäkasvoisen vieressäni. Saanko ottaa valokuvan, pehmeä ääni pyytää. Lopuksi hän vielä painaa suudelman poskelleni.
Kävelymatka hotellille sujuu kuin lentäen. Ilta on ollut ihmeellinen omalla pienellä tavallaan. Musiikki, ihmiset ja iloinen tunnelma ovat ladanneet minut positiivisella energialla. Kepein askelin kuljen katua alas. Pyöreillä kasvoilla kirmaillut hymy valaisee tietäni.
--------------------------
Jo toisena päivänä saan täytettyä tavoitteistani tärkeimmän.
Lähden käymään keskustan itäisessä kaupunginosassa. Providencia ei tässä tapauksessa tarkoita provinssia vaan kaupunkien arvokkaimpia kortteleita. Ohitan liikehuoneiston ja pankin toisensa jälkeen. Kun käännyn risteyksessä katsomaan taakseni, huomaan hänet. Nelikymppinen liikemies liituraidoissaan hymyilee minulle kutsuvasti.
Sivukadulla lähestyn miestä, olen eksynyt turisti. Kävelemme puiden siimeksessä koristeellisten asuintalojen reinustamaa katua. Osaan jo jouhevasti small talkin espanjaksi, vastaan rutiinilla tuttuihin kysymyksiin. Kun ylitämme vilkaan ajoväylän, mies ottaa kädestäni kiinni. Käsi vie omani housujen kovalla etumukselle.Juoksemme päin punaisia, kiireisinä.
Istuudemme alas nurmelle. Edessämme kivetyssä uomassa kuohuu joki harmaana. Joen takana nousee Sheraton-hotellin tornit ja niiden takana Andien huiput. Käteni on löytänyt kodin miehen sylistä.
Que mas, mies kysyy minulta kerta toisensa jälkeen istuessamme puiston nurmella. Joki kuohuu edessämme, harmaana. Katselen joen takana nousevia hotellien torneja, jotka kurkottavat kohti yhtä vielä korkeampia Andien huippuja. Käteni on löytänyt kodin miehen sylistä, se piilottelee jotain kovaa ja pystyä.
Kun olen kertonut kaiken, mitä voisin miehelle tehdä, kumarrun aukaisemaan vetoketjun. Peniksen kärki pilkottaa housuista kosteana. Mies vilkuilee ympärilleen, varoittaa minua lähelle istuutuneista tytöistä. En jaa miehen huolta. Olen niin lähellä tavoitettani, että en suostu luovuttamaan; painan pääni miehen syliin. Miehen penis on lyhyt ja puolet siitä ollessa housuissa suihinotto sujuu hankalasti - mutta nopeasti. Ehdin liikutella suutani vain muutaman sekunnin, kun tunnen tutun maun täyttävän suuni.
Myöhemmin samana päivänä istun iltaa baarissa. Tarkkailen ihmisiä ympärilläni. Kukaan ei kiinnitä erityistä huomiota minuun. Välillä joku kääntyy katsomaan, mutta yhtään paheksuvaa katsetta tai naurun pyrskähdystä en todista. Alan uskoa, että Buenos Airesissa kokemani painajainen alkaa olla ohi. Juon lämmikkeeksi tilaamaani teetä; ihmisten ilo alkaa tarttua minua, jäseneni sulavat.
Jo baariin astuessani olin ihmetellyt menoa. Huoneellinen ihmisiä tanssi villiintyneenä pöytien välissä. Suuri osa asiakkaita oli nelikymppisiä, mutta ikä ei painanut jalkaa. Mietin, olenko koskaan Suomessa nähnyt nelikymppisiä sankoin joukoin baarissa saati yhtä riehakkaalla tuulella. Illallisen päätteeksi pöytäseurueet olivat jääneet kuuntelemaan bändiä. Kolumbialaiset heittävät riehakkaan keikan salsaa ja lattariklassikkoja.
Illan aikana katseeni hakeutuu yhä useammin baaritiskin suuntaan. Tumma, komearaaminen mies vastaa katseeseeni kerta toisensa jälkeen. Miehessä on jykevää, kotkamaista komeutta. Käännän pääni ja toisella puolella huonetta minua odottaa leveä hymy. Pyöreäkasvoinen heppu on mitä suloisin.
Kun bändi on lopettanut ja vuolaat kiitokset jaettu puolin ja toisin, kotkamies hymyilee minulle varovaisesti - ensimmäistä kertaa. Näen hänen epäröivän, hän on jo ottamassa askeleen suuntaani. Mutta samassa huomaan pyöreäkasvoisen vieressäni. Saanko ottaa valokuvan, pehmeä ääni pyytää. Lopuksi hän vielä painaa suudelman poskelleni.
Kävelymatka hotellille sujuu kuin lentäen. Ilta on ollut ihmeellinen omalla pienellä tavallaan. Musiikki, ihmiset ja iloinen tunnelma ovat ladanneet minut positiivisella energialla. Kepein askelin kuljen katua alas. Pyöreillä kasvoilla kirmaillut hymy valaisee tietäni.
Kommentit