Buenos Aires, Argentiina




Olen nähnyt päivänkoiton jo kahdesti. Ensimmäisenä päivänä heräsin ennen aamunkoittoa ja toisena menin nukkumaan auringon jo noustua.

Viime yö venähti pitkäksi. Olin tapaamassa Belgranon kaupunginosassa kokoontuvaa englannin kielistä keskusteluryhmää. Kutsun olin saanut Lonely Planetin keskustelufoorumin kautta. Istuimme ensin kahdessa ravintolassa ja loppuyöstä kahdessa baarissa, joita jostain kumman syystä kutsuttiin irkkupubeiksi. Konemusiikkia kovaa soittavilla hämärillä baareilla ei tietääkseni ole mitään tekemistä irlantilaisen pubikulttuurin kanssa. Vastaavanlaisia paikkoja on noussut kuulema pìlvin pimein ympäri kaupunkia sitten tammikuussa tapahtuneen dramaattisen yökerhopalon.

Tutustuin moneen ihmiseen, mutta päällimmäisenä jäi mieleen suomalainen pariskunta Päivi ja Santeri. He olivat asuneet viimeiset kahdeksan kuukautta Buenos Airesissa, mutta olivat nyt jatkassa matkaansa Aasiaan.

Kuuntelin uteliaana ja hieman ihmeissänikin Päivin matkakertomusta. Pari oli tavannut toisensa Suomessa, olivat rakastuneet ja lähteneet häiden jälkeen maailmalle. "Suomessa kun ajatellaan, että ihmisen pitäisi olla yhteiskunnalle hyödyksi", Päivi valitti. "Me halutaan nauttia toisistamme ja olla tekemättä mitään!" Kuinka rohkeaaa - ja ihailtavaa - julistautua itsekkääksi nautiskelijaksi ilman pienintäkään syyllisyyden häivää. Itse olen oman elämäni järjestänyt mahdollisimman vaivattomaksi ja nautintokeskeiseksi. Silti en ole koskaan uskaltanut avoimesti iloita, saati julistaa, elämäntapaani.

Argentiinalaisista tutustuin ja tulin parhaiten toimeen Estebanin kanssa. Kysyä töksäytin tältä suoraan, onko tämä homo. Kaduin saman tien; Argentiina vaikuttaa paikaltaa, jossa homoseksuaalisuus kuuluu yksityisyydeen piiriin. Jossain vaiheessa iltaa huomasin, että erilaisuutenikin oli havaittu, mutta asiaa ei kukaan kommentoinut. Päättelin tästä, että sillä ei ollut merkitystä ihmisille. Paitsi yhdelle amerikkalaiselle, joka oli katsellut minua kauhunsekaisin ilmein.

Buenos Aires on kaunistunut silmissäni. Tänään väsyneenä en ole jaksanut tehdä muuta kuin kiertää lähikortteleita. Maleksin Plaza de Mayolle asti ja näin pyhäpäivän tyhjyydessä kaupungin uusin silmin. Suorassa linjakkuudessaan ja arvokkaiden tummien julkisivujen koristelemina kadut näyttivät komeilta. Kaupungissa on jylhää monumentaalisuutta.