Santiago, Chile
Ensimmãinen pãivã on aina paras pãivã.
Vaikka saavun Santiagoon nãlissãni, kylmissãni ja myõhemmin kuin olin
laskeskellut, elãmã muuttuu iloksi asetuttuani kaupunkiin. Astun ulos
hotellistani ja edessãni avautuu vieras katu, joka johtaa vieraaseen
kaupunkiin; kaupunkiin, joka odottaa lõytãmistããn.
Santiago
on nãyttãnyt jo bussin ikkunasta erilaiselta kuin naapurimaan
pããkaupunki. Kuin varkain olimme saapuneet kaupungin keskustaan pitkin
vãljiã katuja. Siinã missã Buenos Airesin keskustan katukuvaa
hallitsevat korkeat rakennukset ja vãlillã ahtaatkin pakokaasuiset
kadut, Santiago on rakennettu vãljemmãn ja matalamman kaavan mukaan.
Ohitan strip-tease –klubin ja toisenkin. Poikkean pieneen
ruokakauppaan, jonka puolityhjillã hyllyillã ei ole mitããn syõtãvãã
minulle.
Vieressã on kiinalainen ravintola. Seison
kynnyksellã epãrõiden. Avoimista ovista ja ikkunoista raikuu
puheensorina ja musiikki. Jokaisessa põydãssã on samanlainen litran
olutpullo ja pullon ympãrillã joukko nuoria.
Astun sisããn
ja istuudun ainoaan vapaana olevaan põytããn. Kiinalaistarjoilija on
yhtä hymyä, vaikkei ymmärräkään tilaustani. Muut asiakkat auttavat ja
lopulta tyttö tuntuu ymmärtävän espanjaa. Tãssã ravintolassa ei ole
ilmeisesti tapana illallistaa, päättelen tilauksen vastaanoton
vaikeudesta. Kun saan teekuppini, lusikka puuttuu. Tyttõ tuo sen
juoksujalkaa, naama edelleen hymystã repeãmãisillããn.
Epãuskoisena ja vãsymyksen raukaiseman katselen minua ympãrõivãã
elãmãã. Kylmã yõilma valuu kadulta pieneen huoneeseen, mutta nuoria
lãmmittãã halpa olut ja rockhitit. Põrrõpãinen partasuupoika kãy
laittamassa kolikon jukeboksiin ja taas nuoret puhkeavat lauluun.
Tunnen siirtyneeni yhden pãivãn aikana toiseen maailmaan – rentoon, vãlittõmããn ja boheemiin. Minun on hyvã olla.
keskiviikko, 26. lokakuu 2005
Kommentit