Valparaíso, Chile
----------------------------------
Istun ravintolassa ja syön kasvisvoileipää. Joka päivä syön samanlaisen
leivän illalliseksi. Siinä on juustoa, tomaattia, salaattia, vihreitä
papuja ja paksu kerros avokadoa. Missään muualla maailmassa ei tehdä
yhtä hyvää kasvisvoileipää kuin Chilessä.
Käytävää pitkin
lähestyy tumma, komea tarjoilija. Tarjoilija luo jälleen pitkän
katseen. Hän pysähtyy kohdallani ja kysyy, haluaisinko siirtyä
alakerran baariin. Miehellä on pehmeä, matala ääni ja suora katse.
Vastaan myöntävästi.
Baarissa mies jututtaa minua useaan
otteeseen illan aikana. Mies ehdottaa, että tapaisimme hänen
työvuoronsa päätyttyä. Epäröin. Olen tottunut spontaaneihin
tapaamisiin, nopeisiin siirtoihin. Tapaamisen järjestäminen vaikkakin
muutaman tunnin päähän tuntuu liian vaikealta. Miehen toistettua pyyntö
useamman kerran myönnyn lopulta.
Käyn nopeasti
majapaikassani. Keitän teetä, pesen alanpään ja katson CNN:ltä
raporttia Pariisin mellakoista. Lopulta kellon näyttäessä kaksikymmentä
yli yksi lähden laskeutumaan takaisin kaupunkiin.
Tarjoilija
saapuu Plaza Victorialle viisitoista minuuttia myöhässä. Mies tuoksuu
raikkaalle ja näyttää entistäkin komeammalta mustassa
vartalonmyötäisessä villaneuleessa. Poistumme aukiolta sivummalle
miehen pyynnöstä. Mies ehdottaa, että tapaisimme jonain toisena
ajankohtana, jos olen jo väsynyt. Katson miestä tietämättä, mitä sanoa.
Minua on koko ilta taivuteltu tähän tapaamiseen ja nyt mies ehdottaa
tapaamisen lykkäämistä. Mies on vaivaantunut ja poissaoleva: kipinä
katseesta on sammunut. En luovuta, päätän. Jo pelkästään siksi, että
olen valvonut pitkälle yöhön miehen takia.
Mies kertoo
eronneensa muutama vuosi sitten. Avioliitosta on yksi lapsi, poika.
Kysyn, koska mies on viimeksi harrastanut seksiä. Edellisenä yönä, mies
virnistää. Naurahdan epäilemättä miehen sanoja. Miehessä on
vastustamatonta viehätysvoimaa. Mies myontää, että naisia tulee ja
menee suurimman osan ollessa vain yhdenyönjuttuja. Millaista on oma
sukupuolielämäsi, mies utelee. Nauran. "Samanlaista."
Kerron
matkustamisesta. Kuinka alkuhuuman jälkeen päivät alkavat muistuttaa
toinen toisiaan, kuinka yksinoloon ja irrallisuuteen turtuu. Silloin
alkaa kaivata jotain tapahtuvaksi, alkaa etsiä seikkailuja, piristystä.
"Oletko koskaan ollut rakastunut?" Mietin ja vastaan
lopulta, että kahdesti, vaikka en ole varma siitäkään. Viime vuonna
Intiassa ja joskus kauan sitten Suomessa. Onko siitä jo niin kauan kuin
kaksitoista vuotta, ensirakkaudesta? "Et siis pidä rakkaudesta?" Miehet
eivät halua antaa minulle rakkautta, töksäytän. Puhuessani kieltä, jota
en kunnolla osaa, joudun esittämään asiat suoraan ilman kiertelyä ja
kaartelua. Miehet pitävät perinteisistä naisista, tavallisista, jatkan.
Mies rutistaa otsaansa. Etkö todellakaan tajua, ihmettelen. Olemme koko
keskustelun ajan pelanneet kissa ja hiiri -leikkiä. Olen viitannut
itseeni naisesta käytettävillä sanan muodoilla ja niin on mieskin
tehnyt.
Ryppy miehen otsalla syvenee ja lopulta hän
kakistelee kysymyksen. Alan purkaa kerää. Kerron itsestäni ja otan
selvää miehestä. Paljastuu, että miehellä on ollut kaksi homokokemusta,
joista on aikaa muutama vuosi. Mies ei haluaisi muistella menneitä,
mutta jatkan itsepäisesti. Kokemukset olivat huonoja, mies väittää.
Minusta on epäloogista, että joku on jatkanut homoseksin kokeilua, jos
ensimmäisellä kerralla on jo selvinnyt, että homoseksi ei ole oma
juttu. Arvelen miehen nauttineen seksistä, mutta jälkikäteen tunteneen
häpeää ja katumusta. Ei, mies vastustelee, itse seksin aikanakin
mietin, miksi teen tätä - minullahan on poikakin! Mitä tekemistä
pojalla on seksin kanssa, kummastelen, mutta en sano mitään. Mies
kertoo kokeilleensa kaikkea, mutta ei suostu paljastamaan enempää.
Pitääkö sinun kaikki tietää, hän parahtaa. Tiedän vastauksen
sanomattakin: miestä on pantu.
Mies istuutuu takaisin
viereeni, poltamme hermosauhut. Mies sipaisee hiuksiani. Olet niin
nätti, hän pehmenee yhtäkkiä. Nousemme lähteäksemme, mutta mies sanoo,
ettemme voi kulkea samaa matkaa. "Täällä on liikaa ihmisiä, jotka
tuntevat minut." Pitkin hampain suostun miehen ehdotukseen: kävelen
edellä ja mies seuraa perässä.
Taakseni katsomatta kuljen El
Planin läpi, nousen kukkulalle. Huoneeni edessä istuudun alas
portaille. Miestä ei näy, jään odottamaan. Yö on tyyni ja hiljainen,
mutta mieltäni kaivava epäily tekee minut levottomaksi. Istun hyisessä
yössä ja katselen näkymää alas satamaan. Merellä loistaa yksinäinen,
ankkuroitu laiva. Taksi kaartaa kadulle - tunnen sydämen lyönnit
ihollani. Mutta taksi ei pysähdy ja alan myöntyä: mies ei tule. Kaivan avaimeni laukusta ja astun pimeään käytävään.
Seuraavana yönä askeleeni vievät jälleen miehen luo, vaikka päivällä
olen toisin päättänyt. Mies ilahtuu minut nähdessään, kysyy mihin
katosin yöllä. Olen niin hämilläni ja samalla iloissani. Niin iloissani
etten saa suustani yhtään espanjankielistä sanaa. Minä olinkin
kadonnut, ei mies, ymmärrän.
Voileivän syötyäni siirryn
alakertaan baaritiskin viereen, miestä lähelle. Tänä yönä kahdelta
hotellisi edessä, mies sanoo ohi mennessään.
Istun hotellihuoneessani. Kylmä ilma on täyttänyt huoneen, minua
paleltaa. Kurkotan pääni vielä kerran kadulle; vain yksinäinen
kulkukoira jolkottaa katua alas. Kello näyttää puoli neljä, suljen
ikkunan.
Kommentit