Madrid, Espanja
Herään hyvillä mielin. Olen nähnyt unta tuntemattomasta miehestä. Välillämme kihelmöi. Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta unessa oli voimakas, kiihottava tunne.
Unen mies oli nimeltään Jarkko kuten eräs tuttuni. Olin tavannut hänet matkaani edeltävänä sunnuntaina, ravintolassa. Illan aikana oli kaikenlaista pientä säätöä, mutta vasta valomerkin jälkeen ulko-ovella nappasi. Mies oli sopivalla tapaa miehekäs, fiksunoloinen, miellytti silmääkin, eikä selvästikään tiennyt minusta.
Mitä se tarkoittaa, mies kysyi, sitäkö että sinulla on munat? Mies väitti olevansa maalaispoika eikä siksi tiennyt suuren maailman ihmeistä. Anteeksi pyytäen hän vakuutti kuitenkin pitävänsä vain naisista. Hymyilin. Ihan vaan uteliaisuudesta, mies jatkoi hetken pohdittuaan, mitä käytännössä voisimme tehdä? Hymyni leveni. Pidätkö suihinotosta, kuiskasin.
Olen miettinyt aina silloin tällöin tapaamistamme. En pidä baari-illan pokista. Väsyneenä, laskuhumalassa ja nälkäisenä on huonoin hetki harrastaa seksiä tai kohdata ihmisiä. Poikkeuksiakin näyttää olevan. Makasin sängyllä Jarkon kainalossa, kuuntelin kuinka hän puhui väsyneellä äänellä, hieman laahavasti ja naristen. Välilla hän silitti tukkaani. Jarkko ei pelännyt esittää henkilökohtaisia kysymyksiä, hän halusi tietää. Hän sanoi olevansa pahoillaan siitä, että minulla ei ollut sydänystäviä. Kun Jarkko lähtiessään pyysi puhelinnumeroani, ilahduin.
Olen siis asettunut aloilleni Madridiin. Saavuttuani kaupunkiin kiersin kaksi tuntia Huertasin aluetta etsien majapaikkaa. Olisin voinut menna hyvätasoineen Cantabricoon, jossa yövyin viime kerralla, mutta ajatus epäystävällisestä henkilökunnasta sai minut kiertämään hotellin. Rinkka selässä kolusin hostelleja yksi toisensa jälkeen, mikään ei tyydyttänyt. Joko huone oli kallis, kalsea, liian valoisa, haisi tupakalle, sijaitsi keskellä ahdasta käytävää tai ulko-oven vieressä tai sitten herätin henkilökunnassa epäluuloa.
Lopulta onni potkaisi ja löysin unelmahostellin ja -huoneen Matutun aukiolta. Olin niin iloinen, että koko loppuilta sujui kuin tanssien. Kiersin Madridin katuja nauttien suurkaupungin tunnelmasta. Madrid näytti ja vaikutti mukavammalta kuin muistinkaan.
Herään hyvillä mielin. Olen nähnyt unta tuntemattomasta miehestä. Välillämme kihelmöi. Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta unessa oli voimakas, kiihottava tunne.
Unen mies oli nimeltään Jarkko kuten eräs tuttuni. Olin tavannut hänet matkaani edeltävänä sunnuntaina, ravintolassa. Illan aikana oli kaikenlaista pientä säätöä, mutta vasta valomerkin jälkeen ulko-ovella nappasi. Mies oli sopivalla tapaa miehekäs, fiksunoloinen, miellytti silmääkin, eikä selvästikään tiennyt minusta.
Mitä se tarkoittaa, mies kysyi, sitäkö että sinulla on munat? Mies väitti olevansa maalaispoika eikä siksi tiennyt suuren maailman ihmeistä. Anteeksi pyytäen hän vakuutti kuitenkin pitävänsä vain naisista. Hymyilin. Ihan vaan uteliaisuudesta, mies jatkoi hetken pohdittuaan, mitä käytännössä voisimme tehdä? Hymyni leveni. Pidätkö suihinotosta, kuiskasin.
Olen miettinyt aina silloin tällöin tapaamistamme. En pidä baari-illan pokista. Väsyneenä, laskuhumalassa ja nälkäisenä on huonoin hetki harrastaa seksiä tai kohdata ihmisiä. Poikkeuksiakin näyttää olevan. Makasin sängyllä Jarkon kainalossa, kuuntelin kuinka hän puhui väsyneellä äänellä, hieman laahavasti ja naristen. Välilla hän silitti tukkaani. Jarkko ei pelännyt esittää henkilökohtaisia kysymyksiä, hän halusi tietää. Hän sanoi olevansa pahoillaan siitä, että minulla ei ollut sydänystäviä. Kun Jarkko lähtiessään pyysi puhelinnumeroani, ilahduin.
Olen siis asettunut aloilleni Madridiin. Saavuttuani kaupunkiin kiersin kaksi tuntia Huertasin aluetta etsien majapaikkaa. Olisin voinut menna hyvätasoineen Cantabricoon, jossa yövyin viime kerralla, mutta ajatus epäystävällisestä henkilökunnasta sai minut kiertämään hotellin. Rinkka selässä kolusin hostelleja yksi toisensa jälkeen, mikään ei tyydyttänyt. Joko huone oli kallis, kalsea, liian valoisa, haisi tupakalle, sijaitsi keskellä ahdasta käytävää tai ulko-oven vieressä tai sitten herätin henkilökunnassa epäluuloa.
Lopulta onni potkaisi ja löysin unelmahostellin ja -huoneen Matutun aukiolta. Olin niin iloinen, että koko loppuilta sujui kuin tanssien. Kiersin Madridin katuja nauttien suurkaupungin tunnelmasta. Madrid näytti ja vaikutti mukavammalta kuin muistinkaan.
Kommentit