Valparaíso, Chile
--------------------------------




Television kuvaruudulla musta korppilauma lehahtaa aavikon yli. Kaavun alla piilotteleva nainen laulaa "Let all the hate inside of you die" ja saa minut melkein kyyneliin. Olin ehtinyt jo unohtaa, kuinka hyvä Madonna parhaimmillaan on. Frozenia seuraa tunnin mittainen hittiputki Madonnan parhaita. Joraan pitkin huonetta ihmetellen, tältäkö tuntuu olla iloinen. Tuntuu kuin olisin löytänyt uuden tunteen tai vähintään kauan sitten kadonneen.

Tunnin päätteeksi tulee uusi biisi. Biisi kulkee eteen päin kevyesti discon kultakauden, 70-luvun, tunnelmissa. Madonna näyttää upealta, biisi kuulostaa upealta. Puhkun intoa: Madonna on tehnyt sen taas, näyttänyt missä kaappi seisoo popin maailmassa.

Hetkeä myöhemmin löydän itseni klubilta. Showmasterin villitsemät nuoret riekkuvat ja hyppivät lattialla. Illan isäntä siirtyy seisomaan yläpuolelleni baaritiskille ja hetkessä nuorisolauma on piirittänyt minua. Baarimikot ojentelevat tiskin takaa kaksi käsin ilmaisia juomia, itsekin saan osani vieraanvaraisuudesta.

Juomia seuraa karaokekilpailu. Yleisöä ei kiusata pitkästyttävillä esityksillä. Niin Like a Virgin, Wonderwall kuin muutkin lopetetaan armotta ensimmäisen kertosäkeen jälkeen. Kiihkeä tempo jatkuu tanssilattialla, biisit vaihtuvat nopeaan tahtiin; pari, kolme minuuttia kutakin riittää. Nopea rytmi toimii: tunnelma pysyy korkeana.

Humallun nopeasti ja olen jo lipsahtaa turtumukseen, kun tunnen käden nousevan pitkin reittäni. Käsi tulee takaa, en näe sen omistaa, mutta tunnen, kuinka se siirtyy takareideltä etupuolelle ja kohti haarojani. Olan yli vilkaistaessani petyn: käden omistaja ei ole valitettavasti kätensä veroinen. Ylipainoisen hepun kasvoille on jähmettynyt typerä virnistys. Nipistän kättä niin kovaa kuin kynsistäni saan irti.

Läsnäoloni ovat rekisteröineet muutkin. Baaritiskin ohi kulkee hymyileviä tai muuten vaan vilkuilevia kundeja. Kolmen söpöliinin ryhmä parkkeeraa viereeni. Huomaan myös Chilessä homostelun olevan nuorten miesten ilon aiheita. Kundit imitoivat homoaktia ja nauravat päälle. Illan mittaan kolmikon katseet hakeutuvat kuitenkin yhä useammin suuntaani ja lopulta kundit rohkenevat käydä pyytämässä tulta kerran jos toisenkin. Kun huoneen valaisee äkillinen valonsäde, katson kundeista söpöintä. Kundi ei käännä katsettaan - hymyilemme toisillemme häkäisevässä valonlehahduksessa. Samassa näköpiirini pimentää kuitenkin pitkä varjo. Kuulen korvaani kysyttävän, olenko mies vain nainen. Nostan katseeni ylös tuntemattoman pipopäisen kundin kasvoihin. Ne ovat niin lähellä, että nenämme hipaisevat toisiaan. Tunnen hengityksen lämmön poskellani. Huulet yläpuolellani ovat raollaan, suu on lipaisun päässä. Samassa kundi katoaa. Näen enää hujopin kaikkoavan selän ja epäluuloisen katseen tätä repivän tytön silmissä.

Illan jo ollessa lopuillaan kiharatukkainen poika lähestyy minua ujosti. Olen ilahtunut, kun voin käydä keskustelua englanniksi. Poika kertoo opiskelevansa journalismia ja lähtevänsä kesälomalla Eurooppaa kiertämään. Toivottavasti myös Suomeen, hän hymyilee. Pojassa on jotain tavattoman suloista. "Et voi tulla luokseni", kokeilen kun poika kertoo joutuvansa lähtemään. "Okei", poika vastaa epäröimättä. "Ihanko varmasti?" ihmettelen vielä ilahtuneena. Poika nyökkää.

Astuttuamme ulos kuulen huudon. "Jorge, Jorge!" Käännän päätäni ja näen seinustalle jähmettyneen ryhmän. Katseet ovat liimautuneet minuun ja kiharatukkaiseen poikaan. "Ei, ei, ei" ne huutavat. Kaverini, kuiskaa Jorge ja painaa katseen alas.

Aamulla olen vielä pettyneempi. Muistelen vaaleita kasvoja, niitä kehystäviä tummia kiharoita ja ujoa katsetta. Puristan tyynyä vasten vatsaani ja olen tuntevinani hoikan vartalon liimautuvan omaani, sen lämmön ja pehmeyden. Pojalla oli käsivarteen tatuoitu HIM-logo, muistan yllättäen.