Santiago, Chile
-----------------------
Vietän lauantai-iltapäivää taidemuseossa ja kiertelemällä keskustan
kävelykatuja. Lähes kolmenkymmenen asteen helteessä kylmä on enää muisto vain. Lämpötila
saattaa Santiagossa vaihdella hyvinkin parikymmentäkin astetta vuorokauden
aikana.
Taidemuseo on tylsähkö lukuun ottamatta alakerran näyttelyä. Perulaisen Ramiro
Llonan abstraktit teokset ovat suuria, värikylläisiä tauluja. Imen itseeni
niiden punaista energiaa. Henkilötietojen mukaan pitkän uran tehneen
taiteilijan töitä ei ole koskaan ollut esillä Suomessa.
Loppupäivän pilaan kiertelemällä kauppoja. Kengissä ei ole kokoja ja hukkaamani
meikkivoiteen korvaaminen osoittautuu yhtä vaikeaksi. Chilessä
merkkikosmetiikan hinnat ovat kaksinkertaiset Argentiinan ja Suomen hintoihin. Halvimmissa
sarjoissa taas ei ole testereitä tarjolla ollenkaan. Pyöristyneenä päivittelen
tilannetta myyjälle. Huomaan kömpelön espanjani taipuvan ihmeisiin, kun on kyse
valittamisesta.
Illalla kuljen taas Pio Nonoa pitkin. Toisin kuin Buenos Airesissa Santiagossa
baarivaeltelu on vaivatonta. Kaupungissa on kaksi aluetta baarikatuineen ja
niitä reunustavine terasseineen. Buenos Airesissa baarit taas ovat hajonneet ympäri
kaupunkia ja terassikulttuuri on vähäistä. Ilo on kuitenkin kadonnut jonnekin
tänä iltana. Edellisiltana ihailin boheemeja symppiksiä, tänään kauhistelen
samoja nuoria humalahakuisina juntteina. Kauneus on kadonnut silmistäni. Syvää
vastenmielisyyttä tuntien katson pöydästä toiseen kiertävää kerjäläistä. Edes
Intiassa kerjäläiset eivät olleet niin likaisia ja rähjäisiä kuin ne muutama,
jotka olen täällä nähnyt. Mikä pahinta, nämä resu-ukot ovat täysin estottomia.
Edellisiltana sain hätistellä yhtä olkapäätäni hiplannutta.
Siirryn homoklubille, jossa tietojeni mukaan pitäisi järjestettävän Mr Latino
-kisat. Paikan päällä totean tulleeni liian aikaisin ja väärään paikkaan.
Istuudun alakerran baariin, mutta kaikkoa sieltä pian baarimikon laittaessa pyörimään
Shania Twainin kootut.
Yläkerran klubi on kuin aikamatka kahdenkymmenen vuoden taakse, aikaan, jolloin
homoseksuaalisuus oli pimeää ja salaista. Mustan, peilein vuoratun huoneen
reunustoilla seisoo joukko miehiä kädet puuskassa. Miehet vilkuilevat toisiaan
ja televisioruuduilla pyörivää videota. Videolla kaunis nuorukainen nostelee
puntteja ja menee lopulta suihkuun. Juuri silloin huone pimenee. Luulen
pimennystä sähkökatkokseksi, mutta pimennyksen toistuttua pitkin iltaa tajuan
kyseessä olevan jotain muuta. Mitä, sitä en tajua.
Ahdistun entisestään, kun sinnikäs juntti yrittää käydä keskustelua kanssani. Eikä
mies ole ainoa, joka minua vilkuilee. Olen hämilläni. DTM:ssä yksikään mies ei
ole vilkaissut minua kahdesti sitten poikamaisten teinivuosieni. Suomessa
herätän homomiehissä, jollei vastenmielisyyttä, niin vähintään torjuntaa.
Mitään hengenheimolaisuutta minun ja suomalaisten homojen välillä ei esiinny. Katseen
kohteena oleminen tuntuukin vieraalta ja oudolta. En ole imarreltu, kuten
heteromiesten osoittaessa kiinnostustaan, enkä kiihottunut. En pysty
ajattelemaan itsenäni homomiehen himoitsemana miehenä.
Siksi naurahdan väärällä tavalla, kun Cesar kysyy minulta, pidänkö hänestä. Naurahdan
peittääkseni hämmennystä - ja ehkä jotain muutakin. Sillä pidän Cesarin iloisuudesta,
leveästä hymystä ja nuoruuden vilpittömyydestä. Yksinkertaisella englannilla
esitetty yksinkertainen kysymys vaatii liikaa suoruutta minulta.
Mr Latino -kisa osoittautuu hupinumeroksi. Lavalla astelee kymmenkunta latinomiestä
ensin kansallisasuissaan ja lopulta uimapuvussa. Yleisö ei ole vieraskorea,
vaan aplodeeraa ainoastaan suosikeilleen. Fanaattisimman kannattajajoukon
saanutta kuubalaista aplodit eivät kuitenkaan kanna finaaliin. Päätuomarina
esiintyvä drag queen karsii plösövartaloisen vitsiniekan pois. Kisan voittaa
lopulta ujolla poikamaisuudellaan yleisön hurmannut argentiinalainen. Kisan
ainoa todellinen komistus, upeavartaloinen malli ja Santiagon oma poika, jää
palkinnoitta jostain syystä. Tyttöystävän mainitseminen haastattelussako oli
kohtalokas virhe? Kisan päätteeksi yli satakiloinen drag-taitelija Katjusha
Molotov käy lavalla heittelemässä kärrynpyöriä.
Luon tanssilattialle vielä viimeisen katseen ennen lähtöäni. En näe
tummatukkaista tähtisilmää. Ulkona yö on hyinen, mutta savuisen illan
päätteeksi päätän kävellä hotellilleni. Joki virtaa vierelläni mustana.
Huoneessani pesen meikin, kampaan tukan ja syön kaksi banaania. Pyörin
sängyssäni tunnin ja toisen unta odottaen. Voisiko elämä olla helpompaa jollain
toisella tapaa?
Kommentit