Valencia, Espanja

Valencian vanhankaupungin tunnelma on kuin lomaoppaasta. On lempeä kesäilta, ihmiset istuvat tapas-baarien terasseilla olutlasi ja hyvät kaverit seuranaan. Terassien edustalla kulkee ihmisten loppumaton virta, joukossa muutama kaupustelija ja katusoittaja. Kaikilla on hauskaa.

Paitsi minulla. Olen allapäin, vieraus on taas vallannut minut. Naapuripöydän miehen lähdettyä tunnen itseni entistä yksinäisemmäksi.

Siemailen olutta, ainoaa juomaa jonka osaan espanjaksi tilata. Aukaisen kirjan, mutta lopetan sen jo ensimmäiseen lukuun. Yksinäisen vanhuksen tilitys elämänsä apeudesta on pelottavaa luettavaa.

Eilen minulla oli vielä hauskaa! Olin täynnä uuden maan ja kaupungin nostattamaa intoa. Majapaikan löydettyäni siirryn pikaravintolan terassille. Katselin englantilaispoikia patonkia jyrsiessäni. Kaksi kundeista vilkuili minua, toinen pyysi tultakin. Odotin törmääväni heihin myöhemmin illalla kaupungin riennoissa. Vaihtaisimme sanan siitä, miten ilta olisi sujunut, ottaisimme ehkä pari kaljaakin yhdessä. Mutta kun illan päätteeksi lopulta näin pojat, kävelin ohi nopeutetuin askelin. Yksi kundeista ryömi maassa, toisten meuhkatessa ympärillä.
 
Que tal, kysyy viereeni istunut tuttu mies. Edellisenä iltana en vaivaantunut vastaamaan samaiseen kysymykseen, mutta nyt antaudun keskusteluun. Mies on saanut ruusunsa myytyä ja hymyilee iloisesti. Seuraamme liittyy toinenkin afrikkalainen. Tämä haluaa tietää, lähdenkö hänen mukaansa ja vastattuani kieltävästi, kysyy, olenko mies vai nainen. Yhdentekevää, julistan suurieleisesti. Viereisessä pöydässä englantilaiset turistit kääntelevät päitään uteliaana. Tajuan tilata laskun.

Ruusujenmyyjä seuraa minua aina Neitsyiden aukiolla. "Jätä minut rauhaa" pyydän ja ihmeekseni mies ymmärtää, kerrankin.



Aamulla näen voimakastunnelmaisen unen. Unessa tv-uutiset haastattelevat siskoani tämän työpaikan talousongelmista. Katselen, kuinka siskoni vastaa toimittajan ilkeäluontoisiin kysymyksiin kiltisti. Sisko näyttää ja kuulostaa oudon epävarmalta, takeltelee vastauksissaan näyttäen täysin epäpätevältä. Haastattelusta saa jopa sen kuvan, että firman ongelmat ovat siskoni syytä. Uutisten jälkeen kysyn, miksi sisko suostui toimittajan nöyryyttämäksi. Olen vihainen siskon puolesta.

Käyn tupakalla parvekkeella ja menen uudestaan sänkyyn. Olen ahdistunut ja väsynyt. Haluan paeta ja unohtaa edellisen illan ja näkemäni unen.